Esittely

Odennen kennelnimen takana..

Olen Marika Koivisto, lähes kolmenkympin ikään ehtinyt koiraharrastaja. Asumme yhdessä avomieheni ja koiriemme, sekä kissamme, kanssa Orimattilan Kuivannolla, Päijät-Hämeessä. Koiramme ovat lemmikkejämme ja osa perhettämme, joten ne luonnollisesti asuvat kanssamme samoissa tiloissa. Meillä ei ole erillisiä kenneltiloja, enkä myöskään myy meillä syntyneitä pentuja sellaisiin.

Kleinspitzit ovat kuuluneet elämääni vuodesta 2001, kun meille muutti kasvattajaltaan tuolloin vuoden ikäinen kleinspitzuros Tartanjan Believe In Me "Leevi". Leevi oli perheemme ensimmäinen koira ja tyypillisen pystykorvan luonteen omaavana se laittoi välillä nuoren, uuden koiranomistajan opiskelemaan aina vain enemmän koirista. Ja kaikki vähänkään koirien kanssa tekemisissä olleet varmasti tietävätkin - koirien kanssa ei ole ikinä valmis, jokainen on oma yksilönsä, edelleen riittää uutta opiskeltavaa. Ja sehän juuri onkin ainakin itselle osatekijä, mikä tekeekin koiraharrastuksesta niin mielekkään.

Leevi oli käynyt alle vuotiaana muutamassa näyttelyssä kasvattajansa kanssa, ja muutaman vuoden koiranomistajuuden jälkeen itseänikin alkoi kiinnostaa eri koiraharrastukset entistä enemmän. Yhteisen koiranäyttelyharrastuksemme aloitimme Leevin ollessa jo veteraani-ikäinen, kun olimme ensin kerryttäneet kokemusta match show'ista.

Myöhemmin Leevin seuraksi tuli seuraava kleini Sunny Range's Excalibur "Robin" ja sittemmin Leevin poika Kimmellyksen Uskottava "Oodi", sekä osaomistukseen kasvattajan kanssa Robinin poika Kimmellyksen Omalaatuinen "Simo". Kaikki aivan erilaisia luonteeltaan ja erirotuinenkin piti jo tulla tähän väliin, mutta vielä meille muuttikin Tsekeistä Holly z Temných nocí "Enne". Ensimmäinen narttuni, ja taas aivan erilainen luonteeltaan - erittäin itsevarma, rohkea ja avoin.

Enne on nyt ensimmäinen koiristani, jonka kanssa olen päässyt agilityn parissa kisaamaan virallisissa asti. Harrastan aina koirieni kanssa ns. koira edellä, en koiran terveyden tai muun kustannuksella - oli laji mikä hyvänsä. Jos koiran terveys ei anna myöten tai koira ei nauti, mikään pakko ei ole harrastaa yhtään mitään - minulle koiraharrastuksissa tärkeintä on yhteistyö ja yhteinen aika koiran kanssa. Koira on sama, oli sillä tuloksia tai ei.

Tavoitteena rodunomainen kleinspitz

Kasvatukseni kulmakiviä, joita pyrin parhain mahdollisin tavoin vaalimaan, ovat terveys ja luonne, rodunomaista ja tervettä ulkomuotoa unohtamatta. Koiran omistamisen tulisi olla voimavara, joka tuo iloa ja piristää synkimpiäkin päiviä, ja pahimmassa tapauksessa koiran luonne tai terveys saattaa aiheuttaa juuri päinvastaista ihan normaalissa arkielämässä.

Jalostukseen käytettävän nartun luonne on minulle aivan ensisijaisen tärkeä - sen on oltava reipas, itsevarma ja tasapainoinen. Se on roolimalli ja esimerkki kasvaville pennuilleen, se välittää niille käytösmallinsa eri tilanteissa, kuinka kohdata ja suhtautua uusiin, vieraisiin asioihin sekä aivan arkisiinkin - lista on loputon. On myös tutkittu, että emän kantoaikana kokema stressi lisää syntyvien pentujen alttiutta käytöshäiriöille. Emällä ja sen luonteella on siis valtava merkitys eikä sitä pidä missään nimessä väheksyä, vaikka koira tulisikin "vain" kotikoiraksi, joita ns. harrastuskoirienkin tulisi mielestäni aina ensisijaisesti olla.

Tavoitteenani on kunnioittaa rodun alkuperää: tarkoituksena ei ole muuttaa rotua, ei luonteen eikä ulkonäön puolesta. Mielestäni rodunomaisella luonteella ja tasapainoisella, mihinkään suuntaan liioittelemattomalla rakenteella varustettu kleinspitz sopii hyvin erilaisiin harrastuksiin, ei ehkä yllä sinne maailmanluokan kirkkaimpien tähtien joukkoon, mutta sopii hyvin tavoitteelliseenkin harrastamiseen. Omieni kanssa olen harrastanut enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti mm. agilitya, rally-tokoa, tokoa, koiratanssia ja verijälkeä näyttelyiden lisäksi. Koska koirat ovat yksilöitä rotuun katsomatta, joidenkin yksilöiden motivointi voi olla hankalampaa kuin toisten, eikä pystykorvalta voi automaattisesti olettaa löytyvän samankaltaista miellyttämisenhalua ihmistä kohtaan kuin esimerkiksi paimenkoirilta, eikä tarvitsekaan.

Käytän jalostukseen vain terveystutkittuja koiria, joista olisin myös itse valmis ottamaan pennun. Tutkitutan omat koirani luuston osalta laajemmin kuin mitä rodun jalostusohjesääntö vaatii, koska harrastan niiden kanssa aktiivisesti ja haluan tietää, mikäli koiralla on harrastuskäytössä huomioitavia seikkoja luuston osalta. Siksi kuvaankin luuston virallisesti lonkkien, kyynärien ja selän osalta perinteisten polvi- ja silmätutkimusten lisäksi.